Nyt sitten näitä Rovalan kansalaisopiston järjestämän Vanhoista lusikoista ja haarukoista koruja-kurssin tuotoksia. Osallistuin ensimmäiselle kurssille syksyllä 2014 ja tykästyin kovin tähänkin taitoon. On hienoa miten vanhoista esineistä voi aika lailla pienellä vaivalla tehdä uutta ja kaunista.
Lusikat tai haarukat ovat hopeaa, alpakkaa tai uushopeaa. Korun tekohan aloitetaan lusikan tai haarukan perusteellisella puhdistuksella joka tehdään isolla puhdistuslaikalla. Metelin ja pölyn määrä oli aikamoinen! Seuraavaksi porataan reiät, katkaistaan, väännetään ja hiotaan lusikka tai haarukka haluamaksi koruksi. Melkein valmis koru laitetaan vielä rumpuun eli pieneen astiaan jossa on vettä, mäntysuopaa ja metallin puhdistusainetta sekä hauleja. Astia eli tynnyri menee vielä pyörimään moottorin avulla noin pariksi tunniksi. Rummutuksen jälkeen koru KIILTÄÄ! Tämän jälkeen koruun lisätään helmet, lukot ja koristeet. Ja kas, koru on valmis!
Tästä kasasta lähdettiin viime perjantai iltana liikkeelle. Haalin nämä lusikat kasaan nettikirppareilta. Perintölusikat käytin jo edellisellä kurssilla! Tarkkaa suunnitelmaa ennen kurssia ei ollut mitä teen ja kenelle. Ideat alkoi muodostua kun katselin Pinterestistä kuvia ja sekä kurssilla olleita valmiita koruja.
Ensimmäisenä valmistin omalle tyttärelleni norsu riipuksen. Riipus tehtiin haarukasta. Haarukanvarsi jäi vielä käyttämättä, eli seuraavalle kurssillekin on päästävä! Riipus oli kovin mieleinen ja synttäreiden tuoksinassa silmä lähti jo irti. Onneksi varastoistani löytyi "timantti" jonka pikaliimalla laitoin alkuperäisen tilalle.
Tämän sormuksen tein miehelleni. Sormus on tehty suomalaisille tutusta Musla sarjan kahvilusikasta. Lusikka on ilmeisesti ollut palkintolusikka ja vielä ensimmäinen palkinto kaiverruksesta päätellen. Sormus on tehty vääntämälle ja tällä kurssilla ei opeteltu juottamista joten sormuksen koko voi säätää. Sormus onnistui hyvin ja kaiverrus sopii hyvin koska onhan mieheni numero ykkönen minulle!
Tämän ihanan rannekorun tein omalle äidilleni. Näin hieman samanlaisen rannekorun Pinterestissä ja päätin heti että tällaisen teen äidille. Rannekoru on tehty kahdesta lusikan varresta. Kiinnityksenä on koukkulukko ja se on kiinnitetty ketjulla varsiin. Rannekorun istuu kauniisti ranteeseen ja pysyy hyvin muodossaan. Lusikat ostin kurssin opettajalta ja niissä ei ollut kaiverruksia, valitettavasti. Kaiverrukset näissä vanhoissa käyttöesineissä on kivoja pieniä yksityiskohtia.
Uutena tällä kertaa keksin tehdä pienistä lusikoista laukkukoruja. Lusikka kasastani löytyi 4 kpl samanlaisia lusikoita ja joissa oli myös kaiverrukset. Nämäkin oli erilaisten kisojen palkintoja. Yksi lusikka on tyttöjen VPK:n ensimmäinen palkinto ja yhdessä taisi olla 2. palkinto laulusta. Vasemman puoleinen oli tyttöjen kolmiottelun 1. palkinto. Lisäsin koruihin ns maskotteja ja pienet kulkuset. Nämä pääsevät lahjoiksi jossain vaiheessa, en vaan tiedä vielä kelle kaikille. Yhden toki halusi tyttäreni hoitoreppuun ja vasemman puoleisen annoin äidilleni.
Tämä tässä on solmioneula ja se tulee rippilahjaksi. Kummipoikani pääsee ripille keväällä ja äitini haluaa antaa pojanpojalleen lahjaksi solmioneulan. Tein tämän lusikanvarresta. Kaiverruksesta en saa selvää, on sen verran pientä pränttiä. Taakse äitini aikoi kaiverruttaa vielä rippilapsen nimen ja päivämäärän.
Tämän kauniin setin tein veljentytölleni. Hän täyttää 10 vuotta ja korut ovat kovasti tykättyjä lahjoja. Näemme sen verran harvoin että on kiva aina laittaa hänelle pieniä yllätyksiä. Korut on tehty kahdesta lusikasta, korvakorut pesäosasto ja rannekoru varsista. Violetti on kuulemma tällä hetkellä tytön mieli väri joten valitsin yksityiskohdaksi violetit helmet.
Sokeripihdit väänsin rannekoruksi. Tämän korun tein itselleni ja kovasti odotin että sain sen käyttöön. Sokeripihdit löysin Huuto.netistä muutamalla eurolla. Komeat Musla sarjan koristeet, muttei kaiverruksia tai leimoja. Pihdit asettuivat kauniisti rannekoruksi ja tästä tuli oma suosikkini.
Tyttö sienen alla- riipus on tehty lusikasta joka on prikulleen samanlainen kuin oma kummilusikkani. En kuitenkaan raaskinut katkoa omaa kummilusikkaani. Onnekseni kuitenkin löysin ihan samanlaisen tori.fi:stä. Tässä lusikassa ei ollut kaiverruksia, toisin kuin omassani oli ollut. Riipuksesta tuli aika raskas ja ajattelinkin ostaa siihen pitkähkön ketjun.
Viimeisenä työnä vääntelin kauniin sormuksen. Ajattelin tämänkin antaa lahjaksi ja saajakin on jo mielessä. Sormus ei vaan ehtinyt harmikseni pyöriä rummussa tarpeeksi kauan joten se jäi vähän tummaksi. Yritän sitä kuitenkin vielä putsailla kotikonstein.
Kurssi oli kyllä todella antoisa. Paljon ehtii samaan aikaiseksi yhdessä illassa ja päivässä. Toivon että Rovala järjestää ensi syksynä jatkokurssin jossa opetelleen kuvioleikkaamaan ja juottamaan. Menen kyllä kurssille heti. Suosittelen tällaista käsillä tekemistä kyllä lämpimästi kaikille joita kiinnostaa hieman erilaisten korujen valmistaminen ja vanhojen tavaroiden uusiokäyttö.
Viikonloppu meni aikamoisella tohinalla! Touhua ja vilskettä oli vaikka muille jakaa. Viikko alkoikin sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa kun tyttö lähti mummun ja ukin mukaan ylä-Savoon ja me jäimme miehen kanssa kaksin. Onneksi seuraa pitää kuitenkin koiramme Poju! Nyt olisi aikaa tehdä käsitöitä mutta ideapankissa on hetkellinen tyhjyys...
Ideoita odotellen,
Hande
