Miehen toivesukat

Ihana, ihanan talvi tuli hetkessä! Typerät harmaat ja märät syysilmat jäi unholaan, ja samoin hetkellinen laiskuus. Ihmeellisesti virtaa riittää kun ulkona on edes aavistus lumesta, pakkasta ja aurinko säteilee pilvettömältä pakkastaivaalta. Nytkin ulkona on ihana 13 asteen pakkanen. Virtaa oli jopa viime viikolla niin paljon, että keräsin rohkeuteni ja kävin korkkaamassa ensilumen ladun elämäni ensimmäistä kertaa. Hiihto oli koulu aikaan pahin mahdollinen asia, heti pakko juoksujen jälkeen. Nyt aikuisena kun saa itse määrätä tahdin ja matkan, on hiihdosta tullut yksi lempi harrastuksistani talvella. Toki tekniikka on aivan hukassa ja samoin vauhti. Sen vuoksi kynnys lähteä "ammattilaisten" sekaan ensilumen ladulle on ollut todella korkea. Viime viikolla tein loikan tuntemattomaan ja kävin suksimassa pienen lenkin. Tuli hyvä mieli ja saatan mennä toisenkin kerran, toki ensin lisään pitoa suksien pohjaan, että pääsen paremmin eteenpäin kuin taaksepäin!

Nyt aiheeseen. Miehelläni oli jo syyskuussa synttärit ja noin viikkoa ennen virallista päivää lahja toiveeksi ilmeni lonkerosukat. Toki toiveen olisi voinut esittää hieman aikaisemmin niin sukat olisivat ehtineet viralliselle syntymäpäivälle. No, pienellä viiveellä sukat valmistui ja ovat jo olleet käytössä ennen kuin hoksasin napsia kuvat. Sainpahan sukkien taustaksi ohuen lumipeitteen! 

Karhusukat olen miehelleni tehnyt jo pari vuotta sitten, mutta koska lonkero on kuulemma parempaa kuin kalja, niin pitäähän sukatkin olla siihen teemaan. Tein vielä erehdyksen ja näytin kuvan netistä lonkerosukista ja se kuva jäi miehen mieleen. Muistini mukaan olen jo kertaalleen viime talvena aloittanut tällaiset sukat, mutta toivottoman tylsänä projektina ne jäi kesken ja langoista syntyi jotain muuta. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin sukat. Hyvä ja reipas minä!

Sukat on tehty Novitan Nallesta. Puikkokoko 3.0. Ohje on netistä löytyneestä kuvasta vinkkiä käyttäen kehitelty. GIN- merkki on silmukoitu päälle. Neuloin varteen valkoisen pohjan johon sitten silmukoin päälle. Sukkien tekeminen oli aika puisevaa, mutta sinnikkäästi sain valmista! Silmukoiden jäljentäminen ei ole vielä oikein hallinnassa, tai se on hyvin unohtunut. Virheitä tuli muutama, mutta niin kuin äidilläni on tapana sanoa: Tyhmä ei huomaa, ja viisas ei virkata mitään! 

Mieheni oli oikein tyytyväinen, ja kovin säästeleväisesti on sukkia käyttänyt. Arvaa varmaa, että toisia tällaisia en tee. Nämä jää niin sanotusti uniikeiksi.

Seuraava postauksen aihe ja kuvat on valmiina, joten poikkeuksellisesti tämä blogi päivittyy nyt hieman tiheämpään. Virtaa siis riittää myös tänne! Ihania alkutalven päiviä kaikille, nautitaan, eikä narista! 

Hande

ps. olisi kiva saada kommenttejakin teiltä lukijat, vai onko teitä?! Toki näin puhelias ihminen voi raatata täällä yksinäänkin :)